Casting vs. Taonta - Mitä väliä sillä on?
Valu ja taonta ovat kaksi erilaista metallin valmistusmenetelmistä. Molemmat prosessit ovat olleet olemassa tuhansia vuosia, mutta mitkä ovat näiden kahden metallintyöstömenetelmien väliset erot?
Mitä Casting on?
Valu on prosessi, jossa sula metalli kaadetaan muottiin tai kuolee ja annetaan sen jäähtyä ja kovettua niin, että se saa muotin muodon. Prosessi on ihanteellinen osien massatuotantoon saman muotin uudelleenkäytykseen identtisten tuotteiden luomiseksi.
Valuja on useita eri tyyppejä. Die-casting on, kun nestemäinen metalli pakotetaan kuolemaan muotin sijasta, ja siellä käytetty paine pitää sen paikallaan, kunnes se kovettuu. Tämä prosessi tunnetaan sen tuemista suurista sovelluksista. Pysyvä muottivalu sisältää sulan metallin kaatamisen metallimuottiin painovoiman tai tyhjiön avulla muotin täyttämiseksi. Pysyvä muottivalu voi luoda vahvempia valuja kuin valu, mutta niitä voi olla vaikea poistaa lopputuotteesta. Tästä syystä saatavilla on myös puoli-pysyviä muotivaluja. Näissä muoteissa on uhrattavissa oleva ydin, mikä tekee niistä hallittavampia ja edullisempia poistaa.
Lopullinen valuprosessi on hiekanvalu. Hiekkavalulla valut tehdään painamalla kuvio hienoksi hiekkaseokseksi. Tämä muodostaa muotin sulalle metallille, joka kaadetaan. Tämä prosessi on hidas, mutta yleensä taloudellisempi kuin muut valumuodot. Sitä on hyvä käyttää myös silloin, kun tarvitaan monimutkaisia malleja, tai suurissa metallin valmistuksessa.
Mitä Taonta on?
Taonta käyttää puristusvoimaa metallin muovaamiseen. Vasara tai kuosi osuu metalliseen työkappaleeseen, kunnes haluttu muoto muodostuu. Muodonmuutosten ja muotojen takominen johtaa katkeamattomaan viljavirtaukseen, jonka ansiosta metalli voi säilyttää lujuksensa. Tämän ainutlaatuisen viljavirran liitännäisvaikutuksia ovat vikojen poistaminen, sulkeumat ja huokoisuus tuotteessa. Toinen taonnan etu on kohtuulliseen ja pitkään tuotantoon liittyvät suhteellisen alhaiset kustannukset. Kun taontatyökalut on luotu, tuotteita voidaan valmistaa suhteellisen suurilla nopeuksilla mahdollisimman vähäisin seisokein.
Jos taonta tehdään metallilla huoneenlämmössä, sitä kutsutaan kylmätaonnaksi. Taonta voidaan suorittaa myös metallilla, joka on lämmitetty huoneenlämpötilan yläpuolelle alle uudelleenkiryttämislämpötilan, ja sitä kutsutaan sitten lämpimäksi taonnaksi. Kun metalli kuumennetaan uudelleenkirytteyslämpötilaan, joka vaihtelee metallin mukaan, prosessia kutsutaan kuumaksi taonnaksi. Taonta on yksi vanhimmista valmistustyypeistä, ja sepät käyttävät taontaa vuosisatoja sitten.
Mitä eroa on roolittilla ja taonnalla?
Taonta luo metallituotteita, joiden lujuus on yleensä suurempi ja jotka ovat tyypillisesti kovempia kuin valuissa käsitelty metalli. Metallitaonnat eivät todennäköisesti pirstoutu ystäytymään muiden esineiden kanssa. Lisääntynyt lujuus on seurausta siitä, miten metalli pakotetaan uuteen muotoon painamalla tai moukaroimalla taonnan aikana. Toisin kuin muut valmistusmenetelmät, metallin vilja venytetään tässä prosessissa, joka on linjassa yhteen suuntaan satunnaisen sijaan. Taontaprosessin loppuun mennessä tuloksena oleva metalli on vahvempi kuin se olisi ollut, jos se olisi valettu.
Taonnalla on kuitenkin kokorajoituksia. Metallin muotoilu on vaikeampaa taonnan kanssa, koska prosessi pitää metallin kiinteässä tilassa, toisin kuin valu. Koska metallin muodon muuttaminen on vaikeampaa taonnan kanssa, metallin koolla ja paksuudella on raja takomiseen. Mitä suurempi metalliosa työstetaan, sitä vaikeampaa on takoa.
Valun avulla sula metalli virtaa homeen onteloon tai kuolee, mikä mahdollistaa monimutkaisempien muotojen helpon tuottamisen. Käytännössä mikä tahansa materiaali voidaan heittää, ja jopa 200 tonnin tuotteita voidaan luoda. Valu on usein paljon halvempaa kuin taonta. Sekä valulla että taonnalla on etunsa ja haittansa, joten parempi menetelmä riippuu siitä, mitä tehdään.
